Digitalisering? Ja!
Jag har ett par stycken olika motiveringar…
Jag har under decembermånad hållit på med en julkalender på sotetulkki.fi och på instagram och intervjuat olika människor och pratat med dem om vad de tycker är tillgängligt service. Där kom det av ungdomar speciellt att nu har coronatiden orsakat angst. De har funderingar på att vågar de träffa folk alls någo mer. Fast de sku behöva ha någo service, de sku kanske behöva in för att diskutera sin mentalhälsa eller diskutera preventivmedel eller någo sånt. De sa att det sku vara härligt och skönt om man sku ha någo digiklinik -liknande att man sku kunna skicka sms: ”hej, kan du ta kontakt med mig, jag sku vilja fråga det här?”
Samma sak med olika döva och teckenspråkiga att nu i dagens läge om de skickar e-post eller sms till hälsovårdcentralen så får de inget svar med motivering att det här EU-sekretesslagen inte tillåter vårdarna att svara på text utan de sku måste ringa. Då är det inte ett självständigt liv för döva om de måste alltid ha nån som kommer och ringer för dem. Inte vill ju alla döva berätta för tolkar vad de har för problem utan de sku gärna sköta det helt själva som vi alla gör.
Så där ser jag direkt två ganska stora grupper: alltså ungdomar som vill sköta såna saker som de annars låter bli, och olika hörselskadade som kan sköta sina ärenden självständigt med de här olika digitala medel.
Digipalvelut? Kyllä!
Mulla on tähän pari eri perustelua…
Olen joulukuun aikana tehnyt joulukalenteria sotetulkki.fi -sivustolla sekä Instagramissa ja haastatellut eri ihmisiä kysyen heiltä, millainen palvelu heidän mielestään on saavutettavaa palvelua. Nuorilta sain vastauksia, joissa oli paljon koronan aiheuttamaa ahdistusta. Nuoret miettivät, että uskaltavatko he enää tavata ihmisiä ollenkaan. Vaikka he tarvitsisivat jotain palvelua, he haluaisivat keskustella esimerkiksi mielenterveysasioista tai ehkäisystä tai jostain muusta terveyteen liittyvästä asiasta. He kertoivat, että olisi hyvä, jos olisi joku digiklinikka johon voisi lähettää vaikka tekstiviestin, että ”hei, mulla olis vähän kysyttävää, voitko ottaa minuun yhteyttä?”
Samanlaista digimahdollisuutta toivoivat kuurot ja viittomakieliset: tällä hetkellä, jos he lähettävät sähköpostia tai tekstiviestin terveyskeskukseen, niin he eivät saa vastausta kysymykseensä, koska EU-henkilötietolaki kieltää henkilökuntaa vastaamasta tekstillä. Kuurojen pitäisi soittaa saadakseen vastauksia. Mutta se ei ole itsenäistä elämää, jos kuuron pitää aina pyytää joku toinen soittamaan hänen asioissaan hänen puolestaan. On kuuroja, jotka eivät halua kertoa kaikkia asioitaan tulkeille, vaan haluavat hoitaa asioitaan itsenäisesti, aivan kuten me kaikki haluamme.
Tässä on kaksi aika suurta ryhmää: nuoret, jotka voisivat hoitaa asioitaan digitaalisesti niin että asiat eivät jää hoitamatta, ja kuulovammaiset, jotka voisivat hoitaa asioitaan itsenäisesti näiden erilaisten digipalvelujen kautta.
