Suomessa on joukko ihmisiä, joilla on sekä kuulo- että näkövamma. Kaksoisaistivamma vaikuttaa henkilön arkeen ja toimintaan kokonaisvaltaisesti. Vammat saattavat olla eteneviä, jolloin kuulo- ja näkötilanne muuttuu esimerkiksi ikääntymisen myötä.
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on rakennettu ”Ei mitään meistä ilman meitä” -periaatteen pohjalle: eri tavalla vammaisia henkilöitä on kuultava ja heidän tulee itse olla mukana tekemässä päätöksiä heihin liittyvistä asioista.
Kuulonäkövammaiset ja kuurosokeat käyttävät tulkkioppaita tai avustajia liikkuessaan kodin ulkopuolella: tulkkiopas tai avustaja kuvailee esimerkiksi mitä ympäristössä tapahtuu ja ketä tulee vastaan. Kuurosokean kanssa kulkiessa ollaan yleensä opastusotteessa, jossa kuurosokea pitää kiinni tulkkioppaan tai avustajan kyynärtaipeesta. Näin kävellessä esimerkiksi maanpinnan kaltevuus, portaiden korkeuserot ym. muutokset välittyvät kosketuksen kautta. Joillakin kuurosokeilla saattaa olla opaskoira samalla tavalla kuin sokeilla ja näkövammaisilla henkilöillä. Valkoisen kepin ympärille kiedottu punainen nauha tai teippi kertoo, että henkilöllä on näkövamman lisäksi kuulovamma.
Kun kohtaat henkilön, jolla on kaksoisaistivamma, lähesty häntä rauhallisesti, kosketa häntä olkapäähän ja kerro, kuka olet. Mikäli henkilö on viittomakielinen, keskustelu käydään todennäköisesti viittoen. Mikäli henkilöllä on näkövamma ja myöhemmin alkanut kuulovamma, hän on todennäköisesti puheella kommunikoiva. Joissain tilanteissa kuurosokean kanssa käytetään taktiilia viittomakieltä eli kädestä käteen viittomista. Joskus keskustelu käydään pistekirjoituksella.
Olipa vamman aste ja muoto mikä hyvänsä, voit aina kysyä henkilöltä itseltään, miten hän haluaa kommunikoida ja mitä asioita hänen kohdallaan tulee ottaa huomioon.
”Inget om oss utan oss”
I Finland finns en grupp människor som har både hörsel- och synskada. Handikapp i dubbla sinnen påverkar personens vardag och verksamhet i sin helhet. Handikappen kan vara progressiva där både hörsel och synen ändras med ålder.
FN:s konvention om de handikappades rättigheter är byggd på ”Inget om oss utan oss” -principen: de handikappade ska höras och de ska vara med och fatta beslut om de saker som berör dem själva.
Synhörselskadade och dövblinda använder sig av tolkledsagare eller assistent då de rör sig utanför hemmet: tolkledsagare eller assistent beskriver det som händer i omgivningen och vem som man möter. Med en dövblind går man oftast i en ledsagningsgrepp där den dövblinda håller i tolkledsagarens eller assistentens armbåge. Medan man går så här förmedlas info om tex hur marken sluttar, hur höga trappstegen är osv genom beröring. Några dövblinda har en ledarhund på samma sätt som blinda och synskadade har. Ett rött band eller tejp virad runt den vita käppen berättar att personen har förutom en synskada också en hörselskada.
När du möter en person med handikapp i dubbla sinnen ska du närma dig lugnt, röra henne vid axeln och berätta vem du är. Ifall personen är teckenspråkig förs diskussionen förmodligen på teckenspråk. Ifall personen har en synskada och senare utvecklat hörselskada är hon förmodligen talspråkig. I vissa fall används taktilt teckenspråk så att man tecknar hand i hand. Ibland använder man punktskrift för samtal.
Oavsett grad eller form av handikapp kan du alltid fråga personen själv hur hon vill kommunicera och vilka saker man ska ta hänsyn till.
